Heidi leipoo: Pääsiäisen sitruunapiirakka.

Toteutettu kaupallisessa yhteistyössä Fiksukoti.com kanssa.

Fiksukoti.com on 2019 perustettu suomalainen kodintuotteita myyvä verkkokauppa. Valikoimasta löytyy tuotteita esimerkiksi leivontaan, ruuanlaittoon, sisustamiseen, kodin järjestämiseen ja askarteluun.

Halusin testata jotain leipomiseen liittyvää, ja koska en ole ennen päässyt kokeilemaan sokerimassalla muotoilua, halusin jonkilaisen muotin testattavaksi. Syntyi idea pääsiäispiirakasta johon voisin käyttää kirjaimia.

Klikkaamalla tästä saat lisää infoa ja pääset suoraan tuotesivulle.

Muotti on todella kätevä jos haluaa tekstiä leipomuksiin. Ei tarvitse tapella esim. sokerimassan ja veitsen kanssa, vaan muotilla saa kirjaimista kerralla saman kokoisia, paksuisia ja nättejä.
Olin yllättyny kuinka helposti, jopa minä, joka en ole koskaan ennen tehnyt sokerimassasta mitään, onnistuin. Massa irtosi muotista todella nätisti oltuaan hetken pakastimessa. Tuotesivulla lukee että pidä pakastimessa 15-30 min, mutta mä sain sen irrotettua helposti jo noin 10 minuutin päästä. Lisäksi kirjaimista ei tule tällä muotilla liian paksuja ja ne on mielestäni juuri sopivan kokoisia.
Tämä on loistava tuote esimerkiksi syntymäpäiväkakun koristeluun!

Aloittelijana henkilökohtaisesti olen tyytyväinen lopputulokseen.

PIIRAKAN OHJE (Alkuperäinen Tästä linkistä )

1 pkt Sunnuntai murotaikinaa

2 sitruunan raastettu kuori

3/4 - 1dl sitruunamehua

2 munaa 

4 keltuaista

1 3/4 sokeria

3 dl laktoositonta kermaa

1. Painele murotaikina voidellun piirakkavuoan (halkaisija 27cm) pohjalle ja reunoille.

2. Laita reilun kokoinen pala foliota vuokaan, kaada päälle kuivia herneitä. Tämä pitää piirakan reunat ylhäällä paiston ajan.

3. Paista pohjaa 175 asteessa 15 minuuttia.

4. Poista herneet ja folio. Jatka paistamista vielä 15 minuuttia. Ota pohja pois uunista. Vähennä uunin lämpötilaa 150 asteeseen.

5. Raasta hyvin pestyjen sitruunoiden kuori. Purista mehu. 

6. Vatkaa kaikki aineet sekaisin.

7. Kaada täyte pohjan päälle, paista piirakkaa n. 30 minuuttia.

8. Jäähdytä huoneenlämmössä ja säilytä jääkaapissa.

9. Piirakka on parhaimmillaan vuorokauden kuluttua.

10. Koristele haluamallasi tavalla ja nauti hyvällä omatunnolla.

ILOISTA PÄÄSIÄISTÄ KAIKILLE!

Mies vastaa!

Mies 38v vastaa.

Ensimmäinen asia mihin kiinnität naisessa huomion?
- Peppu

Mikä tekee naisesta mielenkiintoisen?
- Huumorintaju ja se, että ei esitä, on oma itsensä ylpeästi.

Mikä on totaalinen turn off?
- Jos on suttuinen olemus ja jos on liian helppo.

Mistä ei saa puhua ensitreffeillä?
- Pankkitilin saldon kysyminen ja koska varataan kirkko :D

Miten määrittelet pelimiehen? Osaatko kertoa miksi jotkut miehet ovat pelimiehiä?
- Pelimies on kukasta kukkaan lentäjä. Kai sillä imagolla nousee oma itsetunto.

Onko mielestäsi erikseen naisten ja miesten töitä?
- Eikai niitä enää ole.

Uskotko että tasa-arvo toteutuu suomessa?
- Ei koskaan täysin.

Mitä tekisit jos saisit olla 24h nainen?
- Etsisin bi-pariskunnan :) :)

Sukkahousut vai leggingsit?
- Leggarit ennemmin.

Karvoilla vai ilman?
- Ilman tai siistittynä.

Peppu vai tissit?
- Peppu ehdottomasti.

Meikkiä vai ilman?
- Ilman.

Terveisiä kotoota.

Kirjotetaanko se edes ”kotoota”, vai onko tää joku turkulainen sana?

No mutta kuitenkin... On ollu jonkin asteinen korona-ahdistus. Oon ollu vaan kotona. Pakolliset kauppareissut käyn tekemässä ja se on siinä.

On ollut todella, TODELLA tylsää. Aika ei tunnu kuluvan mihinkään. Oon lukenu, kattonut youtube-dokkareita, otin taas Netflixin käyttöön ja siivoillut. Syönyt, syönyt, syönyt ja syönyt. Nyt en halua edes ajatella vaakaa. Oon varmasti lihonnut kaikki ne kilot jotka viime syksynä karistin..
Niin se elämä tällähetkellä menee.

Päivät on todella upeita, ulkona lämpötilat on lähellä +10. Silti ei viitsi mennä edes kävelylle.

Alkuun ajattelin et pyh, tämmönen korona, ei tunnu missään enkä pelkää.
Mut nyt tässä ajanmittaan on alkanu nousee pala kurkkuun. Mitä jos mä saan sen? Oikeestaan sillä, että sen saisin, ei oo niin suuri merkitys, pelkään vaan tartuttavani läheisiäni, varsinkin niitä jotka kuuluu riskiryhmään.

Saan viestejä kavereiltakin, jotka panikoin ja mä alan sen takia panikoimaan vielä enemmän.

Nyt olis aikaa. Aikaa piirtää, aikaa tehdä tatuointeja, aikaa kirjottaa... mut mikään ei huvita.

Mä muutenkin oon kotona päivät pitkät, miten tää poikkee mistään? Ehkä se on se, että tekee mieli joka paikkaan kun EI VOI mennä...

Toivottavasti kaikki pysytte terveinä. Tää oli tällanen pikapäivitys että mitään ei tapahdu...

Mitä minulle kuuluu juuri nyt?

Mun mahasta kouraisi tänään kun mietin etten ole päivittänyt blogia. Otan tästä välillä vähän turhankin isoa stressiä. Samoin niinkin tyhmästä asiasta kuin instagram....

Oon kirjaimellisesti maannut kotona viikon, tekemättä yhtään mitään. Kissan poismeno jotenkin vei voimat ja oon pikkuhiljaa palaamassa elävien kirjoihin. Mulla meni siinä viikko etten jaksanut ees viesteihin aina vastailla.

Sairastan epävakaata persoonallisuushäiriötä, ja laitan sen piikkiin aika paljon noita tunneasioita joita en osaa/pysty käsittelemään. Mun oli tosi vaikee laittaa kissan hiekkalaatikko pois. Tuolla se on vessassa vieläkin, toki puhtaana.

Peruin tältä viikolta psyk. hoitajan ajan. En halua kulkea julkisilla. Vältän niitä ahdistuksen ja tän koronaviruksen takia. Se, miksi en halua sitä itselleni, on siksi etten sairastuta läheisiäni. Ystäviini ja perheeseeni kuuluu riskiryhmäläisiä, siksi koitan välttää paikkoja joissa voin saada tartunnan. Ei mulla ole siis väliä vaikka sairastunkin, kunhan ei läheiseni sairastu takiani.

Janne jää nyt kuukauden pituiselle "lomalle" koulusta. Suunniteltiin että lähetään mökille alkukuusta kun tulee rahaa. Tän hysterian takia, ja siksi kun siellä ois hommaakin aika paljon. Viime syksynä jäi paikat haravoimatta. Kesälläkään ei tullut paljoa käytyä ja se on harmittanut tosi paljon.

En oo jaksanut kirjottaa päiväkirjaa, en tehdä ennustuksia korteilla, en kirjottaa blogia, en edes suunnitella blogiaiheita. Nyt oon kokoajan väsynyt ja haluaisin vaan nukkua.
En osaa sanoa onko tää masennusta. En usko, oon kuitenkin niin tyytyväinen että on kevät ja päivät pitkiä.

Eipä tässä paljon ole suunnitelmia tuleville viikoille kun ollaan vaan kotona. Toivon vaan että tästä piristyn pikkuhiljaa.

Miten teidän kevät on lähtenyt käyntiin?

Rakas kissa lähti taivasmatkalle.

Viikko sitten torstaina 5.3.2020 jouduin tekemään raskaan päätöksen ja lopettamaan minulle niin rakkaan kissan, Vosun. Hän alkoin olla jo niin huonossa kunnossa, ei syönyt, ei juonut, makoi vain paikoillaan, edes herkut ei enää maistunut.

Ajattelin etten pysty tekemään tästä postausta, mutta mielestäni Vosu ansaitsee tämän.

Vosu, Poksi, Palmen vanha rouva, Kösseli... Rakkaalla lapsella on monta nimeä.

Nyt kun on suru alkanut muuttua ikäväksi, pystyn jo kirjoittamaan hänestä.

Me haettiin Vosu 2005 loppukesästä "kissanaiselta", jolla oli parhaimmillaan 13 kissaa. Vosu oli toooosi pieni. Sanoisin ettei vielä edes luovutusiässä. Hän on aivan täysin samannäköinen kuin isänsä Mörri.
Nimekseen hän sai Vosu, jonkun aivopierun tuloksena. Sen jälkeen häntä on kutsuttu vaikka miksi. Hän oli sellanen rauhallinen kissa, josta kaikki pitivät. Jopa "kissanvihaajat" tykkäs hänestä. Hän ei koskaa raapinut ketään, tai hyökännyt kenenkään jalkoihin.
Hän ei tykännyt olla sylissä ja hän ei myöskään osannut maukua, vaan piti sellasta ihme kähinää :D

Muutin 2008 asuntoon jossa ei saanut pitää lemmikkejä. Mamini haki Vosun silloin luokseen asumaan Yläneelle ja hän nautti siellä ulkoilusta vapaana pihapiirissä ja sai muutaman hyvän ystävänkin, Elviksen, Mantan ja Monnin, joiden kanssa asusteli.

2015 Mami kuoli ja me haettiin Jannen kanssa Vosu meille.
Hän nautti eläkepäivistään kaupungissa eikä enää ees pyytänyt ulos. Hän oli niin luotettava kissa ettei tarvinnut pelätä että karkaa vaikka ulko-ovi olikin sepposen selällään, tai että hyppäisi partsin kaiteelle, saatika sieltä alas. Mulla ei oo koskaan ollu noin kilttiä kissaa. Mitään hän ei tuhonnut, ei hyppinyt pöydille, eikä varastanut.
Tiesin, että voin luottaa häneen myös mökillä. Hän ulkoili siellä, mutta pysyi pihapiirissä ja tuli mökkiin aina nukkumaan.

Meillä oli omat rutiinit joka päivä ja nyt tuntuu ihan hassulta ja haikeelta että niitä ei enää ole...
Kesäisin molemmat oltiin aina partsilla yhdessä. Nukuttiin ja luettiin kirjaa.
Kysyin aina "Tuletkos lukemaan kirjaa mun kanssa?", ja hän tuli samantien.

Nyt ei enää ketään tule aamuisin päälle leipomaan ja tökkimään nenällä käsivarteen. Koskakohan tähän oikeen tottuu...?

Viikon jälkeen vasta pystyn laittamaan kaikki Vosun kamat pois. Ruokakupit keräsin jo heti, vesikipot ja hänen oman tuoppinsa, mistä tykkäsi aina juoda, laitoin myös pois.
Tänään vasta wc, lelut ja kantokoppa viedään kellariin säilöön.

Tein päätöksen etten enää ota lemmikkiä. Vosun hautaaminen tuntui kuin olisin omaa lasta haudannut... Se suru oli niin hirveä. Itkin ihan hysteerisesti koko sen torstaipäivän..

Vosu haudattiin meidän mökille, jossa hän sai viettää eläessään muutaman onnellisen kesäpäivän.

Onneksi tieto siitä, että hän on vierellä vaikka en häntä näe, tuo lohtua. Ikävä on ihan hirmu kova. Vosu oli mun elämäni kissa <3

Vosu 28.06.2005 - 05.03.2020

Heidi leipoo: Sämpylät ilman hiivaa

Mä en koskaan tee esim pizzapohjaa niin että laitan hiivaa, sämpylöitä oon tehny ennenkin ja maistan sen hiivan sieltä läpi, samoin pullasta (en muista vuosilukua tai tuhatta koska oon viimeks leiponu pullaa!!!)

Tää resepti ois varmaan tarvinnu tehä ensimmäiseen "Heidi leipoo"-postaukseen koska tää on niin simppeli et ketä tahansa mämmikoura osaa tän tehdä.
Ohjeen oon ottanu netistä mut oon ite säveltänyt aika paljon, esim alkuperäseen ois tullu ruisjauhoja, mut mulla ei ollu niitä.

4 dl vehnäjauhoja

2 dl kaurahiutaleita

1 1/2 tl suolaa

1 rkl leivinjauhetta

1 kananmuna

1 rkl rypsiöljyä

3 dl vettä

Laita uuni 200 C.
Kuivat aineet sekaisin keskenään. Sekaan muna, rypsiöljy ja vesi.
Mulla tuli tästä ihan sairaan löysä taikina, joten lisäsin aika reippaalla kädellä vehnäjauhoja että sain edes jotenkin pyöriteltyä jonkunnäkösiä pyöreitä palleroita :D Ja sitten uuniin n. vartiksi, näin luki ohjeessa mut mulla oli n. 25 minsaa...

Lämpimänä nää viel meni, mut hitto soikoon, mun sämpylät on AINA kivikovia! Ehkä sit laitoin ihan liikaa niit jauhoja...

Esteettisyydellä mun tekeleet ei pääse loistamaan. Harjotellaan vielä ja katotaan millanen mestari musta vielä tulee :D

Kevät on tullut Turkuun!

Maaliskuu, ensimmäinen kevätkuukausi kolkuttaa jo ovella ja kevät on Turussa. Ollut jo muutaman viikon.
Mun odotetuin vuodenaika. Aurinko joka tekee jo päivistä pitkiä ja paistaa ikkunasta muistuttamaan että ne pitäs pestä. Samoin pölyt näkyy oikein hyvin joka paikassa.

Aurajokirannassa kirsikkapuut alkaneet kukkia. Jostain oli löytynyt leskenlehtiä jo helmikuussa. Sinivuokkoja oli löytynyt jo tammikuussa. Lenkillä oon nähny kun pensaat alkaa jo tekee lehtiä. Aamusähkötupakalla parvekkeella kuuntelen aamuyöstä kun kevätlinnut sirkuttaa. Päivän lämpötilat pysyy plussan puolella, muutamia pakkaspäiviä lukuunottamatta, ja mun alkaa pikkuhiljaa tekemään mieli nukkua parvekkeella. Nukun ikkuna auki ja on ollut ihanan viileä makuuhuone. On öitä jolloin on pysytty plussan puolella. Mun nukkumiset ulkona alkaa kuitenkin vasta sitten kun yölämpötilat on vähintään +8 astetta. Rakastan viileää. Tekee mieli lenkkeillä ja luontoon. Jos vielä tulee lunta, en usko että se jää maahan. Odotan myös että pääsen mökille yökuntiin, some kiinni ja nauttimaan luonnosta.
Latasin Geogätköilysovelluksen ja Pokemon Gon, niitä harrastan aina keväisin ja kesäisin. Ne saa mut hyvin lähtemään ulos ja lenkille.

Mun suosikki vuodenaika. Kevät. Ehdoton. Mä en vaan ymmärrä mikä kuitenkin alkukeväästä saa mut ahdistumaan? Mä oon koittanu miettii mikä tää fiilis on, jonka kevät on jonkun asian kanssa yhdessä saanut mut ahdistumaan. Mä oon tuoksuihminen. Tuoksut muistuttaa mua aina jostain ahdistavasta tai kivasta jutusta. Kevään tuoksu, niinku moni muukin, on mulle sellanen, etten saa päähäni mikä siitä muistuttaa... Jotain ahdistavaa.
Tulee ekana mieleen työmatkat. Kävellen työmatkat. Kun ei ollu töissä hyvä olla. Se oli kevät 2015 jolloin en enää jatkanut työsopparia. Se kevät oli muutenkin ahdistava. Mami kuoli ja otin kissan häneltä. Piti vaihtaa asuntoa lemmikin takia ja muutin kissan kanssa Jannen pieneen yksiöön. Menin autotehtaalle töihin, ahdistuin vielä enemmän ja otin loparit. Eikä olis selkä kestäny sitä hommaa. Sain kolmen kuukauden karenssin, olin huolissani isästä joka sairasti keuhkosyöpää ja rahat oli ihan loppu.
Toinen on, että mulla alkaa tulemaan kokoajan enemmän ja enemmän huoli siitä että mökki pitää saada kesäkuntoon. Haravoinnit, siivoamiset, kukkaset... Haluan pitää mökin siistinä, koska se oli tärkeä paikka isälleni. Isän rakentaman mökin perimme veljieni kanssa vuonna 2015 kun isä kuoli keuhkosyöpään.
Ja joka keväinen ja syksyinen ahdistus kun joko koulut alkoi tai koulut loppui ja sai jännittää kevättodistusta. Istua kaikki jälki-istunnot pois.

Ahdistus tarvii omaa aikaa tottuakseen kevääseen. Kyllä se kohta helpottaa ja saan sen kevätmoodin päälle. Se on se alun tuoksut ja luonnon ensiherääminen vaikeimmat. Sen jälkeen osaan nauttia ihan täysillä keväästä.

Toisaalta on ihan toisenlaista virtaa, tai levottomuutta. En kestä yhtään sitä inhottavaa joulukuuta kun on kokoajan pimeä. Mä välillä tunnen marras-joulukuussa jopa jonkinlaista pakokauhun tunnetta, on päästävä pois pimeydestä. Sen vuoksi kevät varmasti on mun suosikkiaikaa, on ihanan valoisaa!
Ja niinkuin kotonakin tykkään seurata kukkien kasvua, on kiva seurata miten luonto puhkeaa kukkaan. Joka kevät/kesä seuraan miten meidän pihan vaahtera alkaa kasvattamaan lehtiä.

Kevät tuo tullessaan myös kukkahysterian. Whatsappissa paukkuu viestiä Josen kanssa että mitä kaikkea on laitettu alulle ja mullan vaihdosta sun muusta. Jose oli laittanut jo orvokit kasvamaan. Mä taidan jättää kevätkukat väliin ja laittaa tänävuonna verenpisaraa mökille.

Millaisia kevätfiiliksiä teillä on? :)

Mies vastaa!

Mies 42v vastaa.

Ensimmäinen asia mihin kiinnität naisessa huomion?
- Silmät.

Mikä tekee naisesta mielenkiintoisen?
- Huumorintaju, pukeutuminen/tyyli.

Mikä on totaalinen turn off?
- Liika humala ja se jos mimmi krääsää esim hielle tai jollekkin muulle schaisselle.

Mistä ei saa puhua ensitreffeillä?
- Niin... ei mun mielestä semmosta asiaa oikein ole.
  Avoimuus kunniaan mutta toki ihan intiimimmät jutut kannattaa jättää myöhemmäksi. :)

Miten määrittelet pelimiehen? Osaatko kertoa miksi jotkut miehet ovat pelimiehiä?
- Pelimies=Tyyppi jolle käy nainen kun nainen kunhan vaan toosaa saa.
  No... Jotkut hahmot vaan ettii "valloituksia" joilla sit ylpeillään kavereille eikä pelimies välitä tuon taivaallista toisen tunteista.

Onko mielestäsi erikseen naisten ja miesten töitä?
- Eipä enää tänä päivänä.

Uskotko että tasa-arvo toteutuu suomessa?
- Joissain määrin joo.

TOP 3 julkkisnaiset?
- Jennifer Aniston (näyttelijä)
  London Andrews (PlusSize malli)
  Tess Holliday (PlusSize malli) 

Sukkahousut vai leggingsit?
- Riippuu tilanteesta mutta molemmat toimii.

Karvoilla vai ilman?
- Ilman

Peppu vai tissit?
- PEPPU!

Meikkiä vai ilman?
- Tämäkin riippuu tilanteesta. Ja ihmisestä. 

Mitä tekisit jos saisit olla 24h nainen?
- No mitäköhän! :D

Heidi leipoo: Valkosuklaakeksit

Mä oon ehkä paskin leipoja ikinä! En leivo oikeestaan koskaan, koska en vaan osaa!
Nyt kuitenkin päätin, että alan tekemään tänne blogiin postaussarjaa, jossa vähintään kerran kuukausi leivon jotain. Saattaa tulla ihan "pissat housuissa nauramista"- juttua, mut yritys hyvä kymmenen!!
Mun kädessä pysyy hitsauspillit ja rälläkät, mutta kaulin onkin sitten ihan toinen juttu!

Ajattelin alkaa helpoimmasta ja löysin reseptitaivaan sivuilta valkosuklaakeksien reseptin, hiukan itse soveltaen. Onneksi oon ostanu keittiövaa an sillä nää mitat oli grammoina.

Ainekset kahteen pellilliseen:

125g voita

120g sokeria

1tl vaniljasokeria

2 kananmunaa

180g vehnäjauhoja

1/2tl leivinjauhetta tai ruokasoodaa

200g valkosuklaata

100g pekaanipähkinöitä

ripaus suolaa

Vatkasin sokerin ja sulan voin vaahdoksi, heitin sekaan kananmunat, sekoitin kuivat aineet toisessa kulhossa ja yhdistin nämä.

Kaupasta ei löytynyt kun 145 gramman valkosuklaalevyjä niin otin toiseksi tavallisen maitosuklaan. Laitoin siis 145g valkosuklaata ja 50g maitosuklaata.

Reseptissä lukee pekaanipähkinöitä, mutta koska ne oli niin kalliita ja minä niin pihi, otin 100g cashewpähkinöitä. Nääkin sopis ihan jees.

Murskasin pähkinät ja paloittelin suklaat. Sillä ei vissiin mitään merkitystä ole, mutta sekoitin ne keskenään. Aloin tekemään taikinaa ja kun olin taikinan saanut valmiiksi...

...laitoin suklaat ja pähkinärouheen pellille ja uuniin viideksi minuutiksi. Eipä mielestäni tuo cashewpähkinä mitenkään paahtunut, suklaa kyllä suli sopivan pehmeäksi :)

Sitten vaan kaikki sekaisin. Toi taikina oli ihan taivaallisen hyvää... Maitosuklaa suli tuonne sekaan lähes kokonaan, valkosuklaasta sentään jäi sattumia.

Sitte pellille... Ohjeessa sanotaan että ruokalusikallinen ”nokare” pellille ja ne siitä ”valuu” omaan muotoonsa, mut en mä saanu niitä pysymään "nokareina", se taikina oli sen verran lämmintä et ne valus heti.

Siinä valmiit tuotokset, ei mitenkään kauneudella hivele silmää, mutta mä oon tyytyväinen että onnistuin! Tästä taikinasta sain keksejä 13kpl.


Moni leipuri siellä varmaan nauraa partaansa ja ihmettelee miksi näinkin simppeli resepti.
Mä vaan oon niin hirvee mämmikoura ja jostain se on alotettava!! :D

Bodypositive ja laihdutus?

Mä oon tässä vuosien varrella oppinut rakastamaan omaa kroppaani, se on ollu ihan hirveen vaikee matka kulkea koska olen lapsena ja nuorena saanut koulussa kuulla kuinka lihava ja läski olen.

Kaikkein hirveintä oli, kun lihoin kilpirauhasen vajaatoiminnan vuoksi, jota hoidettiin masennuksena ja sain masennuslääkkeet jotka hypotyreosin kanssa nostivat painoa ihan muutamassa kuukaudessa yli 20kg ja lopulta, ennen kuin sain lääkkeen, olin lihonnut yhteensä reilut 30 kiloa. Vuosien varrella ylipainoa on jossain kohtaa ollut jopa lähemmäs 60 kiloa!!

 Bodypositive eli kehopositiivisuus on jo muutaman vuoden ollut pinnalla ja se on kannustanut myös ylipainoisia kantamaan kroppansa ylpeänä, juuri sellaisena kuin se on.

Varsinkin monet nuoret ottavat paineita painostaan ja ulkonäöstään, koska yhteiskunta on "aivopessyt" ihmisiä siihen että pitää olla laiha näyttääkseen hyvältä. 

Olen rakentanut instagramiani kehopositiiviseksi ja niinhän nimimerkkini ja blogin sivun nimi viittaa peppuuni, josta olen erityisen ylpeä.

Olen saanutkin viestiä instaan joissa jotkut ovat kertoneet miten eivät uskalla olla omia itsejään ja saanut kiitosta myös siitä että olen ollut inspiraationa. Olen viestitellyt monen kanssa huonosta itsetunnosta, sen parantamisesta ja koittanut kannustaa.

Voiko kehopositiivisuudesta ja laihdutuksesta puhua samassa yhteydessä?

Erään instagramseuraajan innoittamana lähdin kirjoittamaan tätä postausta. 

Liputan siis tämän aatteen puolesta ja olen kuitenkin laihduttamassa, miksi?
Jotkut väittävät että ei voi olla tämän aatteen puolesta jos haluaa laihtua. Jotkut eivät edes uskalla laihduttaa ja sanoa olevansa kehopositiivisia.

Mulla on tällähetkellä sen verran paljon ylipainoa että se alkaa olla jo terveysriski. Kolesterolit on jo muutamia vuosia ollut hiukan koholla ja sukurasitteena sairastua diabetekseen.
Lisäksi mulla alotettiin pari viikkoa sitten lääke, Olanzapin, joka saa aikaan ihan hirvittävän ahmimishimon. 

Illalla lääkkeenoton jälkeen menee hetki ja mulle iskee ihan silmitön nälkä. Lääkkeen sivuvaikutuksena on lihoaminen ja olen lukenut kokemuksista että suurimmalla osalla paino on noussut.

Toki se on helppo sanoa että katsot vaan mitä suuhun laitat, mutta tää on jollain tavalla niin "psykologinen juttu" etten oikeen osaa itsekään mennä pääni sisään mitä silloin tapahtuu kun hyppään jääkaapilla 5 min välein. 

Yksi asia vielä on uniapnea. Mulla on epäilty sitä, ja olen kaksi kertaa ollut testeissä, joissa nukutaan sellasen laitteen kanssa joka seuraa hengitystä, unta, kuorsausta, levottomia jalkoja, pulssia, veren happipitoisuutta jne. Apnea on kuitenkin ollut mulla lievää enkä ole joutunut käyttämään CPAP-laitetta. Kuitenkin öisin heräilen siihen että haukon happea, tai tuntuu että olen tukehtumassa. En siis toivo oireiden pahentuvan. Olen lopettanut taas tupakoinninkin, yhtenä syynä just nää yölliset "kohtaukset".
Tupakanpolton lopettaminen ei viimeksi tuonut mulle kiloja, joten siitä en ota stressiä.

En kuitenkaan halua olla tikkulaiha. Rakastan mun muotoja. Ihan oikeasti rakastan. Niin itsekeskeiseltä kun se kuulostaa, pitää se mielestäni tuntua hyvältä sanoa ääneen ja tarkoittaa sitä.
En usko että tulen koskaan olemaan normaalipainoinen. 

Pitääkö sitten olla lihava jos on bodypositive?
Mielestäni ei. Se kuuluu kaikille. Pyöreä naiskroppa on mun mielestä uskomattoman kaunis. Mä laihdutan puhtaasti terveydellisistä syistä. 

Kerro mielipiteesi, laihdutus ja bodypositive? :)

Beppy tamponi

Turun XXX Paradise erotiikkaliikkeen työntekijä ja tuttavamme Sari oli lähettänyt Jannen mukana mulle tuliaisia testattavaksi.
Janne tuli iloisena kotiin ja huusi  "Mulla on sulle seksitamppooneita!"

Oon kuullut tällaisista tamponeista ennenkin mutta pääsin nyt ekaa kertaa testaamaan.

Näillä voi siis harrastaa seksiä kuukautisten aikana sottaamatta lakanoita, mutta voi niitä käyttää muutenkin ihan normi tamponeiden tapaan esim. uidessa. Tamponin on suunnitelleet gynekologit, se on superhygieeninen ja sen valmistuksessa on käytetty Lacta-geeliä ja maitohappobakteereja jotka ylläpitävät emättimen pH-tasapainoa.

Kahdeksan kappaleen paketti maksaa XXX paradisessa 12€. Tutkittuani muita nettisivuja ja vertaillessani hintoja on paradise ehdottomasti halvin paikka ostaa näitä!!

Beppy on kertakäyttöinen ja sitä ei suositella käyttämään 8h pidempään.
Eikä Beppy toimi ehkäisyvälineenä!

Avasin paketin ja tamponi oli suurempi mitä odotin. Jännitin miten mahdan saada sen pois koska siinä ei ole tamponille tyypillistä narua josta vetää. Pelkäsin että varsinkin seksin jälkeen se tunkeutuu syvemmälle kohdunsuulle. Mulle kun kuukupinkin pois saaminen tuottaa vaikeuksia.

Beppy näytti ja tuntui ihan kostealta pesusieneltä. Se on kananmunan mallinen ja sen ohuemmassa päässä on sormen mentävä reikä jolla sen saa vedettyä pois. Se laitetaan paikalleen siis paksumpi osa edellä.

Se oli helppo asettaa paikoilleen ja tuntui mukavammalta kuin normi tamponi. Se oli niin huomaamaton etten tuntenut mitään. Esim. normitamponin kanssa se tuntuu kun käy pissalla, tämän kanssa ei tuntunut mitään.

Ja sitten siihen osioon mikä varmaan kiinnostaa teitä eniten eli SEKSI!

Pakkohan sitä oli testata myös siinä.

Mulla ei tuntunut että siellä olisi yhtään mitään, mutta Janne valitti että se hankaa.
Ei kuitenkaan mennyt kauaa kun sanoi ettei enää tunnu miltään. Ei huomannut enää mitään edes eri asennoissa. Onnistunut kokemus siis.

Tuli sitten aika ottaa se pois paikoiltaan, mutta niinkun arvasinkin että mulla on liian lyhyet sormet... Mulla siis ihan oikeesti normaalia lyhyemmät sormet. Pidempisormisena se varmasti ois onnistunut ihan helposti, mutta nyt oli pyydettävä Janne apuun. Ei hänkään meinannut saada sitä ensiyrittämällä pois ja mulla alko hiipiä jo kauhu että pitääkö tästä lähteä päivystykseen.
Janne sai kuitenkin melko nopeasti hyvän otteen, tamponi liukui helposti pois ja varmasti jos käyttäis näitä useammin sen pois ottaminen olis ihan piis of keik!

Mä en voi muuta kun lämpimästi suositella tätä tuotetta!!

XXX paradisen sivuille päästet klikkaamalla TÄSTÄ!

Käykää ihmeessä tutustumassa paikkaan, poikkea vaikka kahville!

Tämä postaus ei ollut yhteistyö.

Postaustahti kerran kuukaudessa?

No eikai sentään...

Seli seli selityksiä.

Oon alkuvuoden ollu kipeenä, hiukan kun olo helpotti niin tänään heräsin taas tukkoisena.

Lisäks ryhmäterapia on vienyt oman aikansa ja energiansa. Onneks huomenna on viiminen kerta. Ei tartte ahdistella enää torstaisin sitä bussimatkaa ja itse terapiaa. Jotain taitojakin on jäänyt käteen. Varsinkin se, että jaksan keskittyä ja jos ajatus alkaa vaeltamaan, osaan palata takaisin nykyhetkeen.
Tän viikon tehtävänä oli vähän niinku harjotella sitä että se on ihan ok sanoa ei. Sitä oon vuosien varrella jo oppinut aika hyvin.

Postausideoita saa laittaa tulemaan, joko kommentoi täällä, facessa tai instassa.
Terapiasta en mielelläni kirjottele, koska siinä on omat vaitiolovelvollisuutensa...

Kaipa tää tästä taas lähtee!