Lupaukset vuodelle 2020

Ja onko niitä lupauksia koskaan pidetty? NO EI!!

Nyt kuitenki vuosi 2019 lähenee loppuaan ja ollaan ihan just siirtymässä uudelle vuosikymmenelle. Oon pohtinu tosi paljon asioita, joita oon päättänyt tehdä, mutta silti vuodesta 2019 tuli aika perus mitä viimiset 4 vuotta kun oon sairaslomalla ollut. Jannen kanssa käytiin reissussa Vaasassa ja Ikaalisissa ja se olikin vuoden kohokohta ja myös jotain uutta viimisiin vuosiin verrattuna.

Viimeistään helmikuussa nuo lupaukset jo unohtuu. Mutta jos tekis mielummin tavoitteet vuodelle 2020 ne olisi, tai toiveet että onnistun:

1. Saan syksyksi säästettyä rahaa Puolan matkaan.

2. Käyn vähintään kerran viikossa salilla (paitsi kipeenä).

3. Juon enemmän inkivääriteetä.

4. Ja vähemmän sokerilimuja ja mehuja. (tää on oikeestaan viimiset 3kk onnistunut melko hyvin!!)

5. Herkuttelen vain kerran viikossa. (tässäkin oon viime syksyn onnistunut melko hyvin!)

6. Pidän sen 3kk tipattoman mitä en 2019 pitänyt mutta aikaisempina vuosina pidin. (2015-2018)

7. Vietän enemmän aikaa mökillä ja oon siellä myös yötä.

8. Muistan meditoida.

9. Muistan harjotella ryhmäterapiassa opetettuja taitoja.

10. Panostan blogiin.

11. Harjoittelen valokuvausta.

12. Laihdutan toiset 10 kiloa.

13. Vähennän punaisen lihan syömistä.

14. Olen loppuvuodesta parempi ihminen mitä olen nyt.

Joulun vihaajako?

Monta, monta vuotta oon aatellu et joulu on ihan perseestä. Onhan se. Kaupallinen juhla joka on mielestäni (ja niin monen muunkin mielestä) menettänyt merkityksensä.
Ite kersana toki tuli aina odotettua joulua koska olihan kiva saada lahjoja. Nykyään en odota keneltäkään mitään.

Parikymppisenä meni joulut kännissä. Oltiin Mamin kanssa molemmat joulun vihaajia, käytiin hakemassa mäyräkoirat ja lämmitettiin terästettyä glögiä. Kuitenkin aina porukalla syötiin jouluruuat ja hengailtiin yömyöhään. Olihan se ihan kivaa, vaikka ei se niiden hullujen nuoruusvuosien perjantai-illoista nyt paljon poikennutkaan.

Eipä se mun äitiäkään oo kauheesti kiinnostanut missä oon teini-iän jälkeen jouluni viettänyt. Isää ois voinut kiinnostaakin, mutta mulla ei sinne mitään asiaa ollut, kiitos näiden kottaraisten joiden kanssa hän seurusteli.

Tuli yks joulu mieleen tässä kun vedettiin kaverin kanssa kännit ja kinkun virkaa toimitti Popsin iso viitonen nakit :)

Ehkä osasyy tähän joulun vihaamiseen on myös tää vuodenaika. Kokoajan on pimeetä. Oon ihan väsynyt. Nukun 12h yöunia ja voisin siihen päälle ottaa vielä päikkärit.
Muistan vielä kun tein yövuoroja niin oli pimeetä kun menin nukkumaan ja pimeetä kun heräsin. Toi pimeys on siitä asti saanu mulle sellasen ihme pakokauhun aikaan et "mun on pakko päästä täältä pois!!!"

Nyt kun oon Jannen kanssa viettänyt jo 6 joulua, on mulle kehittynyt jo jouluperinteitä.
Aamulla joulupukin kuumalinja ja aamupuuro Jannen vanhemmilla. Joulurauhan julistus telkkarista (en oo koskaan ollu paikanpäällä vaik Turus jo mont vuat asunu).
Vuodesta 2015 lähtien ollaan joulurauhan julistuksen jälkeen lähdetty viemään kynttilä mun isän haudalle. Tultu takas Jannen vanhemmille, syöty, avattu lahjat, hengailtu ja juteltu.
En oo ryypännyt Jannen astuttua kuvioihin yhtään joulua.

En osaa sanoa että vihaanko nykyään joulua niin paljon kuin ennen, mutta ei se mikään suosikkijuttu ole...

Tänä vuonna pieni muutos oli että kun oltiin Jannen vanhemmilla syöty ja avattu lahjat, lähdettiin Kyröön ensin isän haudalle ja sitten veljeni perheen luokse minne tuli myös pari meidän ystävää jotka nyt tavallaan ovat myös perhettä.

Harmittaa kun on päättäny alkaa kuvaamaan enemmän ja vielä vannotin että joulusta monta kuvaa.. Tässä ne nyt on, tadaa... :D

Ollaan kyl ihan pro-ammattilaisii paketoimaan lahjoja...

Kuvan ottanut ig: @janne_raisanen77

Karinaisten kirkko. Kuvan ottanyt Ig: @janne_raisanen77