Lupaukset vuodelle 2020

Ja onko niitä lupauksia koskaan pidetty? NO EI!!

Nyt kuitenki vuosi 2019 lähenee loppuaan ja ollaan ihan just siirtymässä uudelle vuosikymmenelle. Oon pohtinu tosi paljon asioita, joita oon päättänyt tehdä, mutta silti vuodesta 2019 tuli aika perus mitä viimiset 4 vuotta kun oon sairaslomalla ollut. Jannen kanssa käytiin reissussa Vaasassa ja Ikaalisissa ja se olikin vuoden kohokohta ja myös jotain uutta viimisiin vuosiin verrattuna.

Viimeistään helmikuussa nuo lupaukset jo unohtuu. Mutta jos tekis mielummin tavoitteet vuodelle 2020 ne olisi, tai toiveet että onnistun:

1. Saan syksyksi säästettyä rahaa Puolan matkaan.

2. Käyn vähintään kerran viikossa salilla (paitsi kipeenä).

3. Juon enemmän inkivääriteetä.

4. Ja vähemmän sokerilimuja ja mehuja. (tää on oikeestaan viimiset 3kk onnistunut melko hyvin!!)

5. Herkuttelen vain kerran viikossa. (tässäkin oon viime syksyn onnistunut melko hyvin!)

6. Pidän sen 3kk tipattoman mitä en 2019 pitänyt mutta aikaisempina vuosina pidin. (2015-2018)

7. Vietän enemmän aikaa mökillä ja oon siellä myös yötä.

8. Muistan meditoida.

9. Muistan harjotella ryhmäterapiassa opetettuja taitoja.

10. Panostan blogiin.

11. Harjoittelen valokuvausta.

12. Laihdutan toiset 10 kiloa.

13. Vähennän punaisen lihan syömistä.

14. Olen loppuvuodesta parempi ihminen mitä olen nyt.

Joulun vihaajako?

Monta, monta vuotta oon aatellu et joulu on ihan perseestä. Onhan se. Kaupallinen juhla joka on mielestäni (ja niin monen muunkin mielestä) menettänyt merkityksensä.
Ite kersana toki tuli aina odotettua joulua koska olihan kiva saada lahjoja. Nykyään en odota keneltäkään mitään.

Parikymppisenä meni joulut kännissä. Oltiin Mamin kanssa molemmat joulun vihaajia, käytiin hakemassa mäyräkoirat ja lämmitettiin terästettyä glögiä. Kuitenkin aina porukalla syötiin jouluruuat ja hengailtiin yömyöhään. Olihan se ihan kivaa, vaikka ei se niiden hullujen nuoruusvuosien perjantai-illoista nyt paljon poikennutkaan.

Eipä se mun äitiäkään oo kauheesti kiinnostanut missä oon teini-iän jälkeen jouluni viettänyt. Isää ois voinut kiinnostaakin, mutta mulla ei sinne mitään asiaa ollut, kiitos näiden kottaraisten joiden kanssa hän seurusteli.

Tuli yks joulu mieleen tässä kun vedettiin kaverin kanssa kännit ja kinkun virkaa toimitti Popsin iso viitonen nakit :)

Ehkä osasyy tähän joulun vihaamiseen on myös tää vuodenaika. Kokoajan on pimeetä. Oon ihan väsynyt. Nukun 12h yöunia ja voisin siihen päälle ottaa vielä päikkärit.
Muistan vielä kun tein yövuoroja niin oli pimeetä kun menin nukkumaan ja pimeetä kun heräsin. Toi pimeys on siitä asti saanu mulle sellasen ihme pakokauhun aikaan et "mun on pakko päästä täältä pois!!!"

Nyt kun oon Jannen kanssa viettänyt jo 6 joulua, on mulle kehittynyt jo jouluperinteitä.
Aamulla joulupukin kuumalinja ja aamupuuro Jannen vanhemmilla. Joulurauhan julistus telkkarista (en oo koskaan ollu paikanpäällä vaik Turus jo mont vuat asunu).
Vuodesta 2015 lähtien ollaan joulurauhan julistuksen jälkeen lähdetty viemään kynttilä mun isän haudalle. Tultu takas Jannen vanhemmille, syöty, avattu lahjat, hengailtu ja juteltu.
En oo ryypännyt Jannen astuttua kuvioihin yhtään joulua.

En osaa sanoa että vihaanko nykyään joulua niin paljon kuin ennen, mutta ei se mikään suosikkijuttu ole...

Tänä vuonna pieni muutos oli että kun oltiin Jannen vanhemmilla syöty ja avattu lahjat, lähdettiin Kyröön ensin isän haudalle ja sitten veljeni perheen luokse minne tuli myös pari meidän ystävää jotka nyt tavallaan ovat myös perhettä.

Harmittaa kun on päättäny alkaa kuvaamaan enemmän ja vielä vannotin että joulusta monta kuvaa.. Tässä ne nyt on, tadaa... :D

Ollaan kyl ihan pro-ammattilaisii paketoimaan lahjoja...

Kuvan ottanut ig: @janne_raisanen77

Karinaisten kirkko. Kuvan ottanyt Ig: @janne_raisanen77

ViikonloppuViikonloppu.

Olipas taas jotenkin värikäs viikonloppu, tai no perjantai oikeestaan. Perjantaina lähettiin siis kavereiden kanssa kattomaan Tauskia Vaakahuoneen paviljongille. No ei sitä Tauskia niin kauheesti tullu seurattua, onneks oli ilmanen keikka! Muutama yhteiskuva tuli tietty otettua, hah! Ihme ja kumma jaksoin tälläkertaa valvoa puoli kuuteen asti aamulla. Oon yleensä ensimmäisenä nukkumassa. Mut tuli kyl sit nukuttua koko lauantai päivä. Ihan uskomaton tupakanhimo! Mä olin ihan pihalla et mikä vittu mua vaivaa kun teki mieli tupakkaa niin saatanasti. Teki koko viikonlopun ja tekee vieläkin. Tekee nytkin! Tällähetkellä! On ollu helvetin vaikeeta pitää ittes kasassa vaik oon ollu jo kohta 1v 3kk ilman!

Naamakin kyllä jaksaa muistuttaa viikonlopun huonoista elämäntavoista ja on muutaman ison ja iloisen finnin kasvattanu poskelle. Tässä on nyt melkeen joka viikonloppu tiedossa kaiken maailman kissanristiäistä että saa nähdä missä kunnossa tää lärvi on kesän lopussa!
Juhannuksen taidan ottaa rennosti, todennäkösesti sataa taas vettä ni pallogrilli vaan perjantai ehtooste mökin terassin katoksen alle ja takas kaupunkiin lukemaan kirjaa parvekkeelle niinku viimevuonnakin... No, suunnitelmat on nyt vielä vähän auki että mitä tapahtuu. Sää sen melkopitkälti sitten määrittelee, mutta ihan selväpäistä juhannusta ajattelin viettää.

Miten tää Turku tuntuuki taas niin helvetin pieneltä paikalta. On se pieni ydinkeskusta ja sitten on lähiöt. Mulle ei kyllä tee noi keskustan baarit hyvää. Useimmiten sieltä onnistuu lähtemään ahdistus mukana kotiin. Joidenkin asioista kun yrittää pysyä kaukana, ne tuodaan niinkuin tarjottimella eteen. Siksi kaipaan nyt jotain vaihtelua.

Yhdessä vaiheessa ei Jannen kanssa käyty pitkiin aikoihin koska tapeltiin aina kun oltiin keskustassa. Mikä lie syy siinäkin. En vaan viihdy. Suurin osa kavereista käy ni siks siellä tulee pyörittyä. Oon enemmän sellanen lähiöpubiruusu.

Nyt mä vaan venaan helteitä et pääsen kissan kanssa mökille. Voiskai sinne nyt jo lähteä mut en mä siellä koko kesää haluais viettää jos nyt kuitenkin alkaa jotkut helvetinmoiset helleputket.

Onnistuin sitten pillaamaan skumppaa tohon housuille, mut tää nyt sattuu oleen ainoo kuva perjantailta minkä teille kehtaan jakaa, vaikka housut märkänä oonkin ;)

Helatorstai Raision alppiruusupuistolla.

Turkkari hehkutti miten Raision alppiruusupuistossa kukat on nyt kauneimmillaan ja se kestää parisen viikkoa, että sinne kannattaa ryykästä nyt vielä kun ne kräkit kukkii.

Sovittiin sitten Josen, Jannen ja Jannen kanssa et mennää ihailemaan ja kuvailemaan nyt kerran vielä on mahdollisuus.

En oikeesti odottanut et siel ois ollu niin paljon porukkaa mitä siel olikaan. Sillai kumminki ettei kenenkään lärvi osunu kuvaan kun otti kuvii niist kukkasist. Toisaalta se paikka on kai parin hehtaarin kokonen et kyl siel lääniä riittää.

Oli kyl ihan helvetin kaunis päivä ja siel räpsittiin myös ylioppilaskuvia. Tosi hyvä idea, koska se puisto on ihan törkeen upee paikka.

Jose osas kertoa et sinne saa ostaa itelleen sellasen alppiruusun mikä sit istutetaan sinne puistoon. Asiasta sen enempää en tiiä, enkä oo selvää ottanu. Mut menkää ihmeessä vielä kattomaan paikka jos täälläpäin liikutte. Se löytyy siitä Raision lukion vierestä, keskustan ST1 kohdilta löytyy kyltit.

Förlåt et mulla on vielä vähän hakusessa tää kuvien muokkaaminen. En oo kovin paljoa käyttänyt kuvanmuokkausohjelmia. Onneks Jannella on hyvä kamerapuhelin ja hän on näistä suurimman osan ottanut. Jannen löydät instagramista nimimerkillä janne_raisanen77

Taasko uus blogi....

Monet jotka mut tietää ja tuntee, tai on seurannut mun elämää somessa, on tietoisia siitä että mulla on aikasemminkin ollu blogeja.
Jotkut menestynytkin ihan hyvin, on ollut paljon lukijoita ja yhteistyöhdotuksiakin tuli... Mutta sitten on tullut stoppi.
Jotenkaan ne edelliset blogit ei oo tuntunut omilta, jos ymmärrätte mitä tarkoitan?
Se on ollu sellasta väkisin haettuja aiheita, pakkopullaa ja pakko vaan kirjottaa edes jotain sen enempää suunnittelematta tai miettimättä. En oo tuntenut että edellisien blogien kautta välittyy aidosti se mitä olen. Niissä postauksissa oli paljon jollain tavalla negatiivista ja selittelyä siitä miks en ole ehtinyt tai jaksanut kirjottaa.
On ollut tarve esittää jotain muuta ettei muut näe mitä oikeasti olen.
Siksi kirjoittaminen on ahdistanut.

Tää uus blogi on pyörinyt mun mielessä jonkun aikaa.
Palava halu on ollut kirjoittamaan elämästä ja halu jakaa mun elämän matkaa johonkin.

Mä mietin todella, todella kauan että haluanko mä oikeesti tehdä tän.

Mua "pelottaa" ajatus että tätä lukee henkilöt joitten en haluaisi tietävän mun elämästä yhtään mitään. Esim. mun äiti, mun entiset koulukiusaajat...
Mut toisaalta pohdin, täähän on se tarkotus just mitä mä tällä blogilla haen.
Itsetunnon kohotusta, sitä, että mä saan olla mitä mä haluan ja ettei mua vittujakaan kiinnosta muiden mielipiteet tai se, että mitä muut tästä ajattelee. Ja sen kautta mahdollisesti antaa myös inspiraatiota muille.

Tää blogi hakee nyt vielä omaa paikkaansa ja katotaan mitä tästä alkaa muotoutua. Ulkonäkössä ja tyylissä on hiukan vielä hakemista. Ja vielä on epäselvää mihin kategoriaan tämä tulee kuulumaan. Päässä on niin paljon erilaisia ideoita, eri aiheisiin liittyen.
Se on muuten hauska huomata miten ne parhaat ideat tulee just ennen ko nukahtaa ja sit et enää aamulla muista niitä. Tai joku ideavälähdys vaikka lenkillä jonka luulee pysyvän mielessä mutta katoaakin samantien kun pääset kotiin.
Täytyy pistää heti vaan kännykän muistioon ylös tai vaikka paperille, mun muisti on mitä paskin!!

Mä haluun löytää sen sisäisen naiseuden. Mä haluun opetella siihen että mä uskallan olla sitä mitä mä haluan. Mä haluan kannustaa ihmisiä siihen. Ehkä inspiroida?
Toisinsanoen mä haluan löytää itseni. Syventyä asioihin oikeesti enkä vaan heitä läppää jostain.
Haluan jakaa teille mun elämää. Millasta on olla persaukinen. Millasta on olla masentunut ja epävakaa. Millasta on kuitenkin koittaa elää täyttä elämää. Millasta elämä on just nyt ja mitä kaikkee se tuo tullessaan.

Yleismaailmallista jorinaa. Omaa tyyliä. Klassista lifestyleä. Tapahtumia. Asioita. Tekemistä. Olemista. Miettimistä. Ja kaikkea siltä väliltä.

Tää eka postaus tais olla vähän epämääränen, mutta katsotaan mitä tästä tulee.

Ihanaa kesää kaikille, nauttikaa auringosta ja muistakaa aurinkorasva!! :)