Mun odotetuin vuodenaika. Aurinko joka tekee jo päivistä pitkiä ja paistaa ikkunasta muistuttamaan että ne pitäs pestä. Samoin pölyt näkyy oikein hyvin joka paikassa.
Aurajokirannassa kirsikkapuut alkaneet kukkia. Jostain oli löytynyt leskenlehtiä jo helmikuussa. Sinivuokkoja oli löytynyt jo tammikuussa. Lenkillä oon nähny kun pensaat alkaa jo tekee lehtiä. Aamusähkötupakalla parvekkeella kuuntelen aamuyöstä kun kevätlinnut sirkuttaa. Päivän lämpötilat pysyy plussan puolella, muutamia pakkaspäiviä lukuunottamatta, ja mun alkaa pikkuhiljaa tekemään mieli nukkua parvekkeella. Nukun ikkuna auki ja on ollut ihanan viileä makuuhuone. On öitä jolloin on pysytty plussan puolella. Mun nukkumiset ulkona alkaa kuitenkin vasta sitten kun yölämpötilat on vähintään +8 astetta. Rakastan viileää. Tekee mieli lenkkeillä ja luontoon. Jos vielä tulee lunta, en usko että se jää maahan. Odotan myös että pääsen mökille yökuntiin, some kiinni ja nauttimaan luonnosta.
Latasin Geogätköilysovelluksen ja Pokemon Gon, niitä harrastan aina keväisin ja kesäisin. Ne saa mut hyvin lähtemään ulos ja lenkille.
Mun suosikki vuodenaika. Kevät. Ehdoton. Mä en vaan ymmärrä mikä kuitenkin alkukeväästä saa mut ahdistumaan? Mä oon koittanu miettii mikä tää fiilis on, jonka kevät on jonkun asian kanssa yhdessä saanut mut ahdistumaan. Mä oon tuoksuihminen. Tuoksut muistuttaa mua aina jostain ahdistavasta tai kivasta jutusta. Kevään tuoksu, niinku moni muukin, on mulle sellanen, etten saa päähäni mikä siitä muistuttaa... Jotain ahdistavaa.
Tulee ekana mieleen työmatkat. Kävellen työmatkat. Kun ei ollu töissä hyvä olla. Se oli kevät 2015 jolloin en enää jatkanut työsopparia. Se kevät oli muutenkin ahdistava. Mami kuoli ja otin kissan häneltä. Piti vaihtaa asuntoa lemmikin takia ja muutin kissan kanssa Jannen pieneen yksiöön. Menin autotehtaalle töihin, ahdistuin vielä enemmän ja otin loparit. Eikä olis selkä kestäny sitä hommaa. Sain kolmen kuukauden karenssin, olin huolissani isästä joka sairasti keuhkosyöpää ja rahat oli ihan loppu.
Toinen on, että mulla alkaa tulemaan kokoajan enemmän ja enemmän huoli siitä että mökki pitää saada kesäkuntoon. Haravoinnit, siivoamiset, kukkaset... Haluan pitää mökin siistinä, koska se oli tärkeä paikka isälleni. Isän rakentaman mökin perimme veljieni kanssa vuonna 2015 kun isä kuoli keuhkosyöpään.
Ja joka keväinen ja syksyinen ahdistus kun joko koulut alkoi tai koulut loppui ja sai jännittää kevättodistusta. Istua kaikki jälki-istunnot pois.
Ahdistus tarvii omaa aikaa tottuakseen kevääseen. Kyllä se kohta helpottaa ja saan sen kevätmoodin päälle. Se on se alun tuoksut ja luonnon ensiherääminen vaikeimmat. Sen jälkeen osaan nauttia ihan täysillä keväästä.
Toisaalta on ihan toisenlaista virtaa, tai levottomuutta. En kestä yhtään sitä inhottavaa joulukuuta kun on kokoajan pimeä. Mä välillä tunnen marras-joulukuussa jopa jonkinlaista pakokauhun tunnetta, on päästävä pois pimeydestä. Sen vuoksi kevät varmasti on mun suosikkiaikaa, on ihanan valoisaa!
Ja niinkuin kotonakin tykkään seurata kukkien kasvua, on kiva seurata miten luonto puhkeaa kukkaan. Joka kevät/kesä seuraan miten meidän pihan vaahtera alkaa kasvattamaan lehtiä.
Kevät tuo tullessaan myös kukkahysterian. Whatsappissa paukkuu viestiä Josen kanssa että mitä kaikkea on laitettu alulle ja mullan vaihdosta sun muusta. Jose oli laittanut jo orvokit kasvamaan. Mä taidan jättää kevätkukat väliin ja laittaa tänävuonna verenpisaraa mökille.
Millaisia kevätfiiliksiä teillä on? :)
